Rahan tuoma turva, asema ja velvollisuudet. Rahaan liittyvät elämänvalinnat, huolet ja mahdollisuudet. Rahan ympärillä pyörivä stigma, ennakkoluulot ja häpeä.

Tulen itse perheestä, jossa rahasta oli aina pulaa. Molemmat vanhempani olivat tanssijoita ja lisäksi varsin huonoja rahankäytön kanssa, säästämisestä puhumattakaan. Kun vanhempani erosivat ja myivät perintönä saadun asunnon, kaikki oli tuhlattu vuodessa matkusteluun ja erilaisiin hankintoihin.

Olin lapsena aina kateellinen ystävilleni, jotka saivat kuukausirahaa tai kaksikymppisen käteensä kertoessaan, että heidän teki mieli mennä elokuviin. Kun itse tarvitsin uuden talvitakin liittyi reissuun sekä mummin että famon luona käyminen, jotka maksoivat usein kalliimmat ostokseni yhdessä.

Meillä oli lapsuudessani tapana hakea äitini kanssa noutoruokana yksi annos läheisestä kiinalaisesta ravintolasta, keittää kotona lisää riisiä ja jakaa kastike kolmeen osaan ja molemmilla vanhemmillani oli lähikiskalla vihko, johon kirjatun velan he kävivät palkkapäivänä kuittaamassa pois.

Äitini tapa reagoida postiluukusta tulleeseen laskuun, johon ei ollut sillä hetkellä varaa oli heittää se kaapin pohjalle ja äitipuoleni jakoi isäni rahat pakollisten menojen jälkeen antaen hänelle viikkorahaa.

Häpesin ala-asteella sitä, että minulla ei ollut Miss Sixtyn farkkuja tai Adidaksen valkoisia Super Star kenkiä ja sitä etten koskaan palannut kesälomalta kouluun kertoen milloin mistäkin Euroopan matkasta.

Myin ensimmäisen kerran marjoja Kauppatorilla viisitoistavuotiaana ja lukion ohella olin viikonloppuisin baarissa töissä koska en halunnut joutua turvautumaan sosiaaliturvaan. Katselin nuorena äitinä kuinka ystäväni saivat tuhlata ensimmäisiä palkkojaan täysin siihen, mihin huvitti kun itse tein tarkkoja päiväbudjetteja valvoen öitä rahan tuoman ahdistuksen painaessa harteilla.

Inhosin sitä, etten pystynyt antamaan tyttärelleni joka kerta rahaa syödä kavereiden kanssa ulkona vaikka tilanne hänen kohdallaan olikin paljon parempi kuin omassa lapsuudessani ja pidin huolen, ettei veljeni tarvinnut mennä lukion ohella töihin.

Olen käyttänyt lähes kaiken ylimääräisen rahan aina matkustamiseen enkä voi vieläkään uskoa, että sain ostettua asunnon famolta saamani perinnön turvin, sillä en koskaan ajatellut pystyväni asumaan muuta kuin vuokralla.

Aina kun olen joutunut lainaamaan joltain rahaa olen tuntenut suurta häpeää siihen liittyen vaikka itse autan muita vastaavissa tilanteissa enemmän kuin mielelläni. Sijoittamisesta opin vasta aikuisiällä erilaisten podcastien kautta ja olen tietoisesti joutunut työstämään itseni kanssa sen sanomista ääneen, ettei minulla ole varaa tiettyihin asioihin.

Kaikki, jotka ovat joskus joutuneet elämään rahahuolien kanssa tietävät miten kuormittavaa se on ja kuinka vaikeaa on keskittyä mihinkään raha-asioiden pyöriessä jatkuvasti päässä. Tilannetta ei auta sen itsellä pitäminen ja olen iloinen siitä, että rahaan liittyvät keskustelut on nykyään hieman avoimempia.

Meidän kaikkien suhtautuminen rahaan on joko lapsuudesta opittua tai sen aiheuttamaa. Moni joka on elänyt köyhästi haluaa vanhempana varmistaa, ettei omien lasten tarvitse kokea samaa ja toisaalta he, jotka eivät koskaan ole joutuneet huolehtimaan rahasta eivät välttämättä osaa suhtautua muiden kamppailuun siihen liittyen.

Moni valitsee koulutuksen ja työn rahan perusteella joko vapaasta tahdosta tai pakotettuna. On henkilöitä, joiden tavoite on tienata mahdollisimman paljon ja on henkilöitä, joiden on pakko tehdä tiettyjä valintoja vain pärjätäkseen kuukaudesta toiseen.

Rahaan liittyy lisäksi paljon valtaa ja sen väärinkäyttöä ja liian usein henkilökohtainen taloudellinen tilanne liitetään onnistumiseen ihmisenä.

Niinpä kehoitan sinua kirjoittamaan auki, vähintään itsellesi, erilaiset rahaan liittyvät vaiheet elämästäsi:

1. Millainen teidän perheen rahallinen tilanne oli lapsuudessasi? 2. Mihin ja miten se vaikutti? Miten rahasta puhuttiin perheessäsi?

3. Mistä koet jääneesi paitsi rahan puutteen vuoksi?

4. Miten rahan tavoittelu on vaikuttanut elämässäsi tekemiin päätöksiin?

5. Milloin olet ollut tiukilla rahan kanssa? Miten se on vaikuttanut hyvinvointiisi? Keneen olet voinut turvautua näissä tilanteissa?

6. Mihin olet elämäsi aikana säästänyt? Mistä rahallisesta saavutuksesta olet ylpeä?

7. Mitä toivot oppineesi henkilökohtaiseen talouteen liittyen vanhemmiltasi tai muilta aikuisilta?

Meillä on jokaisella eri käsitys siitä, miten paljon tarvitsemme rahaa ja usein mitä enemmän tienaamme, sitä enemmän myös kulutamme. Vastakkaisessa tilanteessa tiukan paikan tullen pystymme luopumaan asioista, joita olemme aiemmin mieltäneet itsellemme pakollisiksi.

Lopuksi haluan haastaa sinua käymään läheistesi kanssa avointa keskustelua rahaan liittyen ja miettimään millaisia opittuja ajatusmalleja teillä siihen liittyy.

"Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡