Miksi rakastamme elämäkertoja?

Olen aina rakastanut lukea elämäkertoja ja tiedän että meitä on monia. Ne tarjoavat tietenkin samaistumisen ja nähdyksi tulemisen tunnetta mutta paljon muutakin, mitä pohdin nyt tässä blogitekstissä.

Se, että joku kertoo avoimesti omista kokemuksistaan ja jakaa kipeitäkin asioita voi tarjota jollekin samoja vaikeuksia kokevalle korvaamattoman henkisen tuen.

Tiedämme kaikki sen kuinka painavalta mitä tahansa taakkaa on yksin kantaa ja kuinka jo pelkästään jonkin asian ääneen sanominen tekee siitä puolet kevyemmän. Välillä se, että pystyy jotain itselleen tai muille myöntämään vaatii kuitenkin sen, että joku toinen tekee sille tilaa. Lisäksi tieto siitä, että ettei ole jonkin asian kanssa yksin on varsin huojentavaa.

On kyse sitten siitä, ettei kuulu yhteiskunnan asettamaan normiin, kamppailee jonkin riippuvuuden kanssa tai on ajautunut toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen, jo tieto siitä, että joku muu on käynyt saman läpi helpottaa oloa moninkertaisesti. Koemme tulevamme nähdyksi ja kuulluksi.

Olen lukenut monta sellaista kirjaa, joihin pystyn naisena samaistumaan. Ristiriitainen suhde omaan kehoon ja siihen liittyvät ulkopuolelta tulevat paineet ja odotukset. Myöhäiset kotimatkat, jolloin on oltava kaikki aistit valppaana ja pakoreitti suunniteltuna. Arjen pyörittäminen sekä sadan asian suunnittelu ja hoitaminen omien asioiden ohella.

Olen lukenut kirjoja, joiden kautta sisäinen perfektionisti ja ainainen suorittaja minussa on saanut jonkun toisen sanojen kautta luvan ottaa vähän rennommin. Olen lukenut tarinoita perheistä, joiden elämää alkoholismin läsnäolo on määrittänyt ja häpeän sekä syyllisyyden tunteet minussa ovat hälvenneet. Olen lukenut kertomuksia erilaisista tavoista olla äiti ja saanut vahvistusta omaan intuitioon luottamisesta.

Samaistumisen ja nähdyksi tulemisen lisäksi elämäkerrat ovat oivia muistuttamaan sekä siitä, kuinka hyvin itsellä asiat on että siitä, mikä kaikki elämässä on mahdollista.

Kun luen tarinaa naisen kamppailusta, jonka oikeuksia määrittää miehet ja uskonnolliset johtajat, saan muistutuksen siitä, kuinka eri lähtöviivoilta pääsemme kukin omaa elämäämme rakentamaan.

Kun taas luen uskomattoman kertomuksen siitä, kuinka joku on onnistunut pakenemaan Pohjois-Koreasta isänsä tekemän kainalokepin avulla, saan muistutuksen siitä, kuinka vähän fyysistä kärsimystä omassa elämässäni onkaan ollut.

Toisaalta kun luen tarinaa siitä, kuinka joku nainen vuosikymmeniä ennen minua on onnistunut kaikista esteistä huolimatta toteuttamaan itseään ja rakentamaan juuri sellaisen elämän, jonka hän on halunnut, saan uskoa siihen, että pystyn itsekin samaan.

Tai kun luen jonkun tarinaa, joka on sisältänyt lukemattomia esteitä, oman elämän haasteet tuntuu äkkiä paljon pienemmiltä.

Ennen lähinnä erilaiset selviytymistarinat tai suuressa julkisuudessa olleiden henkilöiden elämäkerrat näkivät päivänvalon. Niissä on toki puolensa mutta olen varsin iloinen siitä, että viime vuosina ollaan ymmärretty myös niin sanottujen tavallisten tallaajien tarinoiden arvo.

Ne ovat monella tapaa helposti lähestyttämpiä ja enemmän omaa elämää koskettavia. Lisäksi ne tuovat meitä ihmisinä lähemmäs toisiamme ja luovat yhteen kuuluvuuden kokemuksia.

Pääsemme näiden elämäkertojen avulla kurkistamaan myös sellaisten ihmisten elämään, jotka ovat hyvin kaukana omastamme ja ymmärryksemme maailmasta syvenee.

Erilaisuuden pelkäämisen aiheuttama kuilu kapenee ja löydämme helpommin yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia heidänkin kanssa, joiden elämä eroaa suuresti omastamme.

Tämä on varsinkin nykypäivänä entistä tärkeämpää, sillä sosiaalisen median kääntöpuolen seurauksena kaikenlaiset ääriliikkeet ovat vahvempia kuin koskaan ja usein näissä ääriliikkeissä on tapana erottaa meitä muista sen sijaan että yrittäisimme ymmärtää muita ja luoda maailmaa, jossa kaikki nähtäisiin samanarvoisina.

Elämäkertojen kiehtovuus, ainakin omalla kohdallani, on piilenyt aina niiden aitoudessa ja nykypäivän tekoälyn ja ruutujen kautta eletyn arjen keskellä aitous on jotain, minkä arvoa ei voi korvata.

Sen lisäksi että pääsemme lähemmäs ihmisyyttä ne tarjoavat mahdollisuuden sukeltaa eri ajanjaksoihin ja paikkoihin laajentaen tapaa, jolla näemme meitä ympäröivää maailmaa.

Miksi sinä luet elämäkertoja? Mitä olet oppinut niiden kautta? Mitkä elämäkerrat ovat jättäneet sinuun suurimman jäljen? Kenen elämäkerran sinä haluaisit lukea? Kenelle sinun elämäkerta olisi tärkeä? Miksi?

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡