Koen olevani varsin avoin perheeni ja ystävieni kanssa. Minulla on tapana heittää ilmoille oman kirjoittamisen kautta pinnalle nousseita erilaisia kysymyksiä ja ohjata illanvietoissa keskustelua pintaa syvemmälle tasolle.

Muutama kesä sitten kysyin kaikilta, ketä kohtasin moikkausta pidemmän ajan, mikä oli heidän ensimmäinen muistonsa lapsuudesta sekä millaisessa tilanteessa heidän kuukautisensa alkoivat?

Näiden kysymysten kautta uusia kysymyksiä, muistoja ja huomioita nousi pintaan ja opin minulle läheisistä ihmisistä uusia asioita. Ja samalla tietty itsestäni.

Elämäkertaa kirjoittaessa ajatukset ovat väistämättä eri vaiheissa elettyä elämää ja kun kohtaa muita on vain luonnollista, että nuo aiheet nousevat esiin. Saatat oppia monta uutta asiaa ihmisestä, kenestä luulet tietäväsi lähes kaiken tai ehkä olet kuullut jotkut tarinat jo moneen kertaan ja ajattelet, että osaat jonkun kertomuksen läpikotaisin..

..mutta mitä jos tuossa kohtaa käännätkin keskustelun siihen, miksi äidillesi on niin tärkeää kertoa penkkari päivästään tai sinun synnyttämisestä? Mitä tunteita noihin hetkiin liittyi? Mitkä tapahtumat edelsivät noita hetkiä? Mikä niissä yllätti?

..tai miksi ystäväsi haluaa aina palata muistelemaan kanssasi menneitä? Onko noissa hetkissä jotain, mitä hän kaipaisi nykyhetkeen? Mitä jos pyydätkin ystävääsi listaamaan neuvoja, mitä hän antaisi itselleen tuossa iässä ja toisaalta, mistä hän haluaisi tuon nuoremman itsensä muistuttavan häntä tässä hetkessä?

Kirjoittamisen kautta olemme enemmän hetkessä läsnä ja se jo itsessään tekee meistä helpommin lähestyttäviä ja parempia kuuntelijoita. Kiinnitämme huomiota eri asioihin emmekä tyydy “mulla menee ihan hyvin” vastauksiin vaan kaipaamme keskusteluilta enemmän.

Kysyt “miten menee” sijaan “miten olet pitänyt huolta hyvinvoinnistasi tällä viikolla” tai

“miten lapsesi voivat” sijaan “millaisia tunteita olet äitinä käynyt viime aikoina läpi” tai

“miten työviikkosi on sujunut” sijaan “mitä onnistumisen tunteita elämässäsi on viime aikoina ollut”?

Palaamme muistelemaan menneitä uusista näkökulmista, kaikkien niiden huomioiden ja oivallusten kautta, joita olemme itse kirjoittamismatkamme aikana tehneet. Kysymme kiinnostuneena läheistemme muistoja samasta aiheesta sen sijaan, että palaisimme automaattisesti aina muistelemaan sitä yhtä bilereissua tai hupsua kömmähdystä (ei niin, että niiden muistelemisessa olisi mitään väärää).

Lisäksi omat läheiset ovat monella tapaa oman elämämme peilejä. Kun uskallamme myöntää heille sellaisiakin asioita, joista emme ole ylpeitä tai joita on vaikea sanoa ääneen, tuntuu olo huomattavasti kevyemmältä. Saamme tukea ja tarvittaessa neuvoja sekä muistutuksen siitä, että kelpaamme juuri sellaisina kuin olemme.

Niistä asioista, joita on liian vaikea sanoa ääneen on helpompi käydä keskustelua, tai ainakin aloittaa keskustelu, kirjoittaen. Lisäksi monet asiat ja kulmat ymmärtää vasta itsekin kirjoittamisen kautta, jolloin niistä ei ole edes aiemmin voinut käydä läheistensä kanssa keskustelua.

Mietin usein sitä, kuinka upeaa olisi lukea oman suvun edeltäjien elämäkertoja ja oppia omista juurista sitä kautta lisää mutta mietin myös..

..kuinka upeaa olisi lukea jokaisen hyvän ystävän elämäkerta ja syventää tuota suhdetta entisestään.

sekä

..kuinka haluaisin lukea kaikkien sukuni jäsenten elämäkerrat nyt kun he vielä ovat täällä.

Mieti jos tulevaisuudessa järjestettäisiin ystävien kesken lukupiirejä, joissa oltaisiin luettu aina yhden piirin jäsenen elämäkerta?

Mieti jos tulevaisuudessa järjestettäisiin sukujuhlia, joissa kaukana asuvat serkut ja tädit tuntuisivat yhtä läheisiltä kuin lapsuudessa, koska olisit saanut mahdollisuuden lukea heidän elämäkerrat ja kurkistaa heidän elämään pintaa syvemmälle?

Niinpä toivon, että mahdollisimman moni tätä lukeva inspiroituu aloittamaan oman lähipiirinsä elämäkertojen ketjun, saadakseen:

1. Uusia keskustelunaiheita illanviettoihin - > uusia puolia ja tarinoita läheisistä ja itsestä esiin.

2. Uusia näkökulmia tutuille tarinoille -> syvempi ymmärrys kertojasta.

3. Keinon olla helpommin lähestyttävä ja parempi kuuntelija -> hetkessä oleminen ja eri asioihin huomion kiinnittäminen.

4. Halun mennä keskusteluissa pintaa syvemmälle.

5. Keinon aloittaa vaikealtakin tuntuvia keskusteluja.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡