Onnellinen ihminen ei satuta muita ihmisiä

Haluan puhua hieman Kertomusten ketju - konseptin missiosta ja motosta, joka toimii sen moottorina.

Olen jo pitkään etsinyt keinoja vaikuttaa ympäröivään maailmaan positiivisella tavalla ja tarjota omalla taiteellani samaistumispintaa sekä nähdyksi tulemisen tunnetta.

Uskon vahvasti siihen, että onnellinen ihminen ei satuta muita ja ne, jotka levittävät pahaa ympärilleen kantavat vain sisällään käsittelemättömiä asioita.

Nimittäin ihmiset, jotka ovat käsitelleet tähän asti eletyn elämänsä aikana tapahtuneet asiat, eivät kanna sisällään kaunaa, vihaa tai kateutta.

He eivät kanna sisällään tunnelukkoja, jotka kaipaavat avaamista ja henkilön huomaamatta ohjaavat tämän toimintaa levittäen huonoa energiaa ympärilleen.

He eivät kanna sisällään sukupolvelta toiselle siirtyviä traumoja, jotka tulevat ulos väärällä tavalla ja haluamattaan jatka tuota kierrettä.

Ihmiset, jotka ovat tehneet rauhan itselleen tapahtuneiden asioiden kanssa tai vähintään uskaltavat katsoa noiden tapahtumien suuntaan, huomioiden niiden aiheuttamat käytösmallit ja pintaan nostamat tunteet, pystyvät olemaan kokonaisvaltaisemmin läsnä nykyhetkessä ja nauttimaan elämästään.

Suomalaiset eivät ole kovin avointa kansaa eikä tarvitse mennä paljoa taaksepäin kun vielä elettiin aikaa, jolloin suurimmassa osassa kodeissa vallitsi puhumattomuuden ilmapiiri. Asioista ei joko osattu tai kyetty puhumaan, mikä aiheuttaa väistämättäkin tunteen siitä, ettei tule nähdyksi tai ettei kelpaa sellaisena kuin on.

Vasta viime vuosina terapiassa käyminen ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on yleistynyt ja ymmärrys siitä, kuinka aina ei tarvitse puskea läpi harmaan kiven tai jatkaa eteenpäin hammasta purren pitääkseen kulisseja yllä, on pikkuhiljaa iskostunut mieliimme.

Ymmärrämme enemmän sitä jatkumoa, jonka osana olemme sekä kuinka tärkeää on nostaa kissa pöydälle vaikka se tuntuisikin epämiellyttävältä.

Emme kuitenkaan ole valmiita käymään läheisten kanssa tarvittavia keskusteluja ennen kuin käymme ne itsemme kanssa.

Ehkä jollain on kokemusta siitä, kuinka on yrittänyt purkaa jonkun, joka ei siinä hetkessä ole sinun tavoin ollut valmis, kanssa tapahtumia ja saanut eteensä vain suojamuurit.

Tai on itse reagoinut tunnemyrskyllä, osaamatta omia salamoita ja ukkospilviä erottaa, läheisen yritykseen ottaa hankalaa asiaa esiin.

Terapiassa oman historian läpikäyminen on tietenkin jotain, mitä suosittelen jokaiselle ja minkä ajattelevan olevan jotain, minkä pitäisi olla yhtä normaali osa elämäämme kuin tasaisin väliajoin terveys- tai hammastarkastuksessa käyminen. Ehkä jonain päivänä se onkin.

Oman elämän auki kirjoittaminen on kuitenkin jotain, minkä jokainen voi tehdä. Siihen on kenties matalampi kynnys tai se voi toimia tukena terapian ohella tai alustuksena sille.

Omasta elämästä kirjoittamisen kautta voimme olla enemmän sinut itsemme kanssa ja avoimempia käymään meille tärkeiden ihmisten kanssa sekä meidän että heidän tarvitsemia keskusteluja.

Vasta sen jälkeen kun voimme itse hyvin ja olemme käsitelleet oman historiamme, voimme löytää onnellisuuden sisältämme ja siitä, mitä meillä sillä hetkellä on.

Maailmaa ohjaa raha ja sen tuoma valta ja vaikka moni tiedostaa kaiken sen, mikä yhteiskunnassa on pielessä, tuntuu sen muuttaminen monella tapaa mahdottomalta. Olemme niin kovin tottuneita siihen tiettyyn malliin, johon olemme kasvaneet.

Malliin, jossa onnellisuus nähdään jonain, minkä voi saavuttaa ulkopuolisten asioiden kautta ja mikä häämöttää jossain tulevaisuudessa. Sitten kun saan tavoittelemani opiskelu- tai työpaikan, sitten kun löydän unelmieni puolison, sitten kun saan haluamani asunnon, x määrän lapsia tai varallisuutta..

Listaa voi jatkaa loputtomiin ja sille tulee aina lisää asioita sitä mukaan kun edelliset asiat on saavutettu. Koska onnellisuus ei ole jotain, mitä voi saavuttaa ulkopuolisilla asioilla.

Onnellisuus löytyy sisältä ja hetkestä. Pienistä asioista ja ihmisistä ympäriltä.

Tottakai kaikki tarvitsevat kodin ja ruokaa sekä vapauden päättää omasta elämästään mutta suurimmalla osalla niistä, jotka eivät osaa pysähtyä oman onnellisuutensa äärelle, nämä perusasiat on jo kunnossa.

Kun mietin miten monella tapaa huolestuttavaan suuntaan maailma on menossa ja kuinka monessa asiassa otamme tällä hetkellä takapakkia, en voi kuin ihmetellä miksi näitä asioita edistävät ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Lisäksi tietysti tuskailen sen kanssa kuinka vähän itsellä on vaikutusvaltaa maailman tapahtumiin.

Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi keskittää oma energia siihen, mitä voi muuttaa. Ei sulkea silmiä asioilta mutta hyväksyä se, mihin omat resurssit yltävät.

Mietin kuinka onnellinen, itsensä kanssa rauhan tehnyt ihminen ei tunne tarvetta rajata muiden oikeuksia. Ei tunne itseään uhatuksi jonkun toisen ollessa vapaasti oma itsensä, eikä tunne tarvetta saada lisää valtaa tai halua kieltää perusasioita muilta ihmisiltä.

Mietin kuinka he, jotka edistävät sotaa, köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta maailmassa tai taistelevat sellaista muutosta vastaan, joka ei liity heihin ollenkaan mutta mahdollistavat jonkun toisen vapauden, ovat yksinkertaisesti vain hukassa sen kanssa keitä he ovat.

Onnellinen ihminen ei satuta muita ihmisiä. Hänellä ei ole siihen tarvetta ja hän haluaa tarjota mahdollisuuden myös muille samaan.

En ehkä pääse Kertomusten ketju - konseptilla niin pitkälle, että kapitalismi kaatuu tai ihmisten välinen tasa-arvo maailmassa toteutuu mutta jos voin auttaa edes kourallista ihmisiä löytämään onnellisuuden sisältään ja sitä kautta vaikuttamaan myös heidän jälkikasvun ja lähipiirin hyvinvointiin, ehkä saamme yhdessä aikaan tarpeeksi ison lumipalloefektin ja elämme tulevaisuudessa edes hieman paremmassa maailmassa.

Opin itsestäni paljon kirjoittaessa omaa elämäkertaani ja sen kuinka kukaan tai mikään ulkopuolelta ei voi auttaa minua saavuttamaan onnellisuutta.

Se on summa siitä, ettei mikään menneisyyden asia paina harteillani, että tiedostan miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn ja mitä haluan sekä nykyhetkeltä että tulevaisuudelta.

Omasta elämästä kirjoittamisen kautta sain avattua lukkoja tyttäreni kanssa ja arvostukseni ystäviäni kohtaan vain syveni. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia mutta mitä avoimempia olemme, sitä vähemmän siirrämme tai aiheutamme tunnelukkoja jälkeläisiimme.

Oman elämäkerran kirjoitettuani mietin sitä, kuinka upeaa olisi jos kaikilla olisi mahdollisuus käydä läpi vastaava matka ja ymmärsin kuinka voin siinä myös auttaa ja tämä on se, mistä Kertomusten ketju - konsepti sai alkunsa.

Mitä enemmän olemme sinut itsemme kanssa, sitä helpompi meidän on olla onnellisia. Mitä onnellisempia olemme, sitä onnellisempia lähipiirimme on, mikä taas vaikuttaa myös heidän lähipiiriinsä ja näin voimme omalla toiminnallamme jättää edes hieman paremman maailman taaksemme.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡