Sinun näköisen jäljen jättäminen elämäkerran avulla

Istun terassilla lämpimässä Portugalissa ja katselen kuinka lapseni nauttivat elämästä rentoutuneina. Tyttäreni istuu vieressäni siemaillen limonaadia ja poikani pelaa jalkapalloa enojensa kanssa. Välillämme on vahva yhteys ja vaikka emme asu kaikki samassa maassa tunnemme toisemme hyvin ja voimme puhua mistä vain.

Lapseni ja veljeni ovat lukeneet minun elämäkertani ja minä olen lukenut heidän. Olemme löytäneet niiden kautta uusia puolia toisistamme ja oppineet ymmärtämään toisiamme entistä syvemmin.

Katselen ympärilläni olevia minulle tärkeitä ihmisiä ja mietin, kuinka jonain päivänä saamme ojentaa kaikkien meidän elämäkerrat eteenpäin myös perheemme tuleville jäsenille ja ajattelen tyytyväisenä, kuinka se, miten haluan, että minut muistetaan kun en enää tässä todellisuudessa ole, on taattu.

Tämä on se mielikuva, jota kohti itse polullani kuljen. Tämä on se, miten näen itseni viettävän päiviäni tulevaisuudessa. Tämä on se, mitä haluan taakseni jättää.

Miltä tuo skenaario sinun kohdallasi näyttää? Kuinka kaukaiselta se tuntuu?

En usko, että on olemassa ketään, joka ei haluaisi, että heidät muistetaan hyvällä. Ja onneksi ajalla onkin tapana kullata muistot sekä jättää pintaan ne asiat, joita on mukava muistella. Tavat, arvot, opit ja kaikki se hyvä, mitä kyseiseltä henkilöltä sai.

Muistan äidistäni valtavasti ja kannan ylpeydellä kaikkea sitä samaa, mitä meissä on. Muistan mummistani paljon ja teen usein valintoja häntä miettien. Isoisoäidistäni sen sijaan tiedän hyvin vähän, saati hänen äidistään ja voin vain kuvitella kuinka pitkälle tietyt luonteenpiirteet tai opit sukujanallamme menevät.

Toivottavasti lapsenlapseni lapsilla tilanne on jo toinen.

On paljon sellaista, mitä omat lapsemme meiltä tiedostamatta itseensä keräävät ja paljon sellaista, mitä me tiedostamattamme tarjoamme eteenpäin. Eikä kaikkea voi tai kuulukaan jatkuvasti huomioida. Kunhan pitää huolen siitä, ettei siirrä eteenpäin traumoja tai haitallisia toimintamalleja.

Lisäksi on tietysti kaikki ne asiat, joiden toivomme siirtyvän jälkeläisillemme.

Mummini pohti usein kuka meistä serkuksista mahtaisi ottaa hänen paikkansa suvun ompelijana siinä vaiheessa kun hän ei enää itse pysty meidän vaatteita korjaamaan ja housuja lyhentämään. Taidamme kaikki nykypäivänä mummin pettymykseksi turvautua ompelimoiden palveluihin..

..mutta uskon mummille olleen lähempänä sydäntä jättää taakseen hänelle tärkeimpiä arvoja ja oppeja. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, elämän kauneus on sen perus asioissa ja älä koskaan mene nukkumaan vihaisena. Muutaman ensimmäisenä mieleen tulleen mainitakseni.

Mummini eli pitkän elämän ja syövän sekä saattohoidon seurauksena sain kysellä ja käydä paljon keskusteluja hänen kanssaan ennen kuin aika loppui kesken. Paljon jäi myös kysymättä.

Äitini lähti yllättäen eikä häneltä sairauden vuoksi olisi edes viimeisen viiden vuoden aikana voinut kysyä halumiaan asioita. Ilmaan jäi monta mysteeriä.

Mietin usein, mitä äitini haluaisi, että kerron hänestä pojalleni, joka ei koskaan ehtinyt häneen tutustua. Miten hän haluaisi, että hänet muistetaan ja mistä asioista? Voin vain arvata parhaani mukaan.

Kun kerroin tästä konseptista ystävälleni hän totesi, että sehän on sama, mistä äitisi unelmoi ja häkellyin hetkellisesti kokonaan. Olin joko nimittäin täysin unohtanut asian tai sitten äitini ei ollut koko haaveestaan kanssani edes puhunut.

Muistan kyllä hänen usein sanoneen haluavansa kirjoittaa oman elämäkerran mutta en muista hänen puhuneen siitä, että hän haluaisi auttaa muita tekemään samaa.

Mitä jos en olisi käynyt koko keskustelua kyseisen ystäväni kanssa eikä asia olisi tullut koskaan ilmi?

Niin paljon jää sanomatta ja kysymättä vaikka kuinka läheisissä väleissä voi jonkun kanssa todeta olevansa.

Lisäksi jos emme edes kunnolla pysähdy elettyä elämäämme käymään läpi, on sieltä varsin hankala hahmottaa, mitä kertomuksia haluaa itsestään tuleville ja taas tuleville sukupolville jättää.

Emmekä ikinä voi tietää, mikä asia on sellainen, mihin joku tuntee samaistuvansa tai mistä joku saa lohtua tai voimaa tietyssä tilanteessa.

Miten sinä haluat, että sinut muistetaan? Mistä aikaansaannoksista, kokemuksista, tavoista, arvoista ja eteenpäin antamistasi opeista?

Omat lapsemme ja mahdollisesti vielä lapselapsemmekin tuntevat meidät hyvin ja muistavat meistä paljon. Sukupolvi kerrallaan tiedon määrä kuitenkin pikku hiljaa vähenee ja tarinat muuttavat muotoaan ajan saatossa. Ellei ne ole painettuna kirjan kansien väliin.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡