Edellisten sukupolvien tarinat osaksi omaa elämäkertaa

Tämä blogiteksti on pieni lisä aiemmin julkaistuun kolmiosaiseen blogisarjaan, jossa avaan Kertomusten ketju - konseptin menetelmän hyödyntämistä elämäkertaa kirjoittaessa.

Sarjan ensimmäisessä osassa neuvon jakamaan oman elämän viiteen osioon ja kehotan lisäämään omiin muistelmiin myös kuudennen bonus osion, jonka tarkoituksena on kirjoittaa heidän puolesta, jotka eivät omia muistelmiaan ehtineet kirjoittaa.

Oman kirjoitusmatkani aikana palasin useita kertoja ajatukseen siitä, kuinka upeaa olisi saada käsiinsä oman äidin, isoäidin tai jopa isoisoäidin muistelmat ja tämä ajatus on myös toiminut isosti koko tätä konseptia ajavana voimana.

Omalla kohdallani yksikään heistä ei ehtinyt omaa elämäkertaansa kirjoittaa ja siksi koen omaksi velvollisuudekseni kertoa heistä mahdollisimman paljon omien muistelmieni yhteydessä, jotta omat lapseni, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ja sitäkin seuraavat sukupolvet saavat kaiken mahdollisen tiedon käteensä myös minua edeltäneistä sukumme jäsenistä.

Tulevaisuudessa sukututkimus varmasti helpottuu monelta osin ja tietoa on aina vain helpompi saada käsiinsä, ainakin faktaan perustuvaa sellaista.

Vaikka voimme tiettyjen asioiden kuten työpaikan tai tehtyjen matkojen perusteella päätellä henkilöstä paljon, ei se kuitenkaan ole sama asia kuin kuulla heistä henkilökohtaisia tarinoita ja mielenkiintoisia, samaistuttavia yksityiskohtia.

Mitä iltarukousta mummollasi oli tapana lausua? Keneltä hän oppi sen? Mikä sai äitisi menettämään malttinsa ja millainen hän oli sen menettäessään? Entä mitä samaa äidissäsi ja isoäidissäsi oli?

Edeltäjistäsi mieleen tulevien lorujen, sanontojen, laulujen ja outojen tapojen lisäksi voit kertoa tässä omien muistelmiesi omat juuret osiossa kaikista niistä muistoista, jotka liittyvät erilaisiin arkisiin yhdessä vietettyihin hetkiin, joiden pariin sinulla on tapana palata usein.

Voisin itse kertoa kuinka mummilla oli tapana laittaa iltapalaksi ruisleipää paksulla voikerroksella O'boy- kaakaon kera tai kuinka minua stressasi kun äiti ei ollut edes aloittanut illallisen valmistamista puolituntia ennen vieraiden saapumista, sillä hänen mielestä yhdessä kokkaaminen oli paljon hauskempaa.

Voisin kertoa kuinka isällä oli tapana yllätys kampata meitä pienenä, jotta oppisimme “kaatumaan oikein” tai kuinka fafa antoi minulle usein rahaa palkinnoksi hyvästä koenumerosta.

Voisin toisaalta avata muistelmissani tarinaa, jota äitini kertoi usein lapsuudestaan ja sitä millaiset välit hänellä oli omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.

Millaisia sukuriitoja muistat elämäsi ajalta tai millaisella sävyllä isovanhempasi puhuivat toisilleen?

Kerro kaikista niistä hämäristäkin muistoista koska muuten ne ovat vaarassa kadota sukusi historiasta kokonaan. Kerro kaikista niistä pienistä ja sinun turhina pitämistä yksityiskohdista koska tulevaisuudessa ne voi olla jollekin täysin ihmeellisiä ja hyvinkin arvokkaita.

Voisin kertoa kuinka lankapuhelimesta kuului järkyttävä ääni jos sillä yritti vahingossa soittaa kun ukki käytti nettiä tai kuinka mummilla oli tapana ommella lapsilleen yhteenkuuluvat asut.

Voisin kertoa tarinan siitä, miten mummi ja ukki tapasivat Fazerin tehtaalla ja mummi järjesti itselleen siirron samalle osastolle ukin kanssa.

Voisin kertoa siitä, kuinka tätini on kertonut äitini kerran saaneen esikoisen asemassaan kalliit bootsit vaikka niihin ei olisi ollut varaa tai tarinan siitä, miten mummin lapsuudenkodin tuvan lattialla kaikki lapset nukkuivat sille levitetyillä patjoilla vieretysten.

Voit kertoa sukusi edeltäjien lempikappaleista ja mahdollisista tarinoista niiden takana. Voit kertoa kaikesta siitä, mitä mummisi piti “nykyajan hömpötyksenä” kuten omalla kohdallani sitä, että minun oli pakko alkaa sheivaamaan sääriäni kymmenen vuotiaana ja käyttää jokainen ylimääräinen sentti matkustamiseen.

Voit kertoa asioista, mitä ihmettelit lapsena mutta mitä olet vanhempana ymmärtänyt.

Mitä asioita näitte vaikkapa isovanhempasi kanssa eri tavalla? Mitä isoja oppeja sait edeltäjiltäsi? Onko suvussasi jotain asioita, joista ei osattu puhua tai traumoja, mitä siirtyi sukupolvelta toiselle?

Tuo lisäksi edeltäjistäsi yksityiskohtia esiin niin paljon kuin mahdollista.

Voisin itse kertoa isoisoäitini pitkistä, paksuista, punaisista hiuksista, jotka mummini sanoi minun perineen, mummin multaa täynnä olleista kynnenalusista, fafan erivärisistä, helposti vuotavista silmistä tai famon säästämistä, hänelle mittatilauksena tehdyistä, leningeistä, joilla sain lapsena leikkiä.

Voisin kertoa kuinka ukin isä kertoi viimeisinä vuosinaan vain kahta tarinaa, joista toinen liittyi sotaan ja toinen hänen poikuutensa menettämiseen. Voisin kertoa kuinka ukkini muisteli ylpeydellä työtään Otavalla ja saamaansa kahden markan tuntipalkkaa tai mummin epämääräisistä viittauksista johonkin sukulaiseen, jolla oli ongelmia alkoholin kanssa ja joka työskenteli bussikuskina.

Voisin kertoa mummin siskon kodin hiljaisuudesta ja pysähtyneestä tunnelmasta sekä asetelmasta, jossa mummi piti hänestä huolta vaikka olisi ollut kuinka väsynyt. Voisin kertoa mummin ja ukin kuoron kanssa matkustamisesta ja heidän magneetteja täynnä olleesta jääkaapin ovesta.

Voisin kertoa äidin horoskooppi höpinöistä ja reiki hoidoista tai isän milloin minkäkin lasinalusen kääntöpuolelle tai passin tyhjille sivuille raapustamista runoista.

Lähde liikkeelle yksi henkilö kerrallaan ja kerro kaikesta mahdollisesta, mitä sinulle tulee mieleen. Keskity kuvailemaan sitä, millaisena muistat edeltäjäsi faktojen ulkopuolella ja miten voisit parhaalla mahdollisella tavalla auttaa myös heitä, jotka eivät ehtineet heitä koskaan tapaamaan, tutustumaan heihin parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihania muistelu hetkiä!

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡