Tunnelukkojen avaaminen osana elämäkerran kirjoittamista

Kun terapeuttini kehoittamana aloin keväällä 2021 kuuntelemaan Kimmo Takasen Tunne lukkosi - kirjaa koin monta ahaa elämystä.

Tunnistin kirjan kuvaamista tilanteista niin itseni kuin vanhempani sekä läheiseni ja oli huojentavaa saada kokemus siitä, että tietyt käyttäytymismallit, jotka nousivat tietyissä tilanteissa minussa pintaan olivat sekä selitettävissä että muutettavissa.

Jos et tiedä mistä on kyse niin suosittelen lämpimästi tekemään tämän linkin kautta avautuvan tunnelukkotestin ja tutustumaan lisää mainitsemaani kirjaan.

"Tunnelukot saavat meidät toimimaan lapsen tavoin, jolloin ajaudumme ihmissuhteissamme tai tiukoissa tilanteissa toistamaan samankaltaista toimintamallia".

Ideana on ensin tunnistaa omat tunnelukot ja niiden vahvuudet ja lähteä sen jälkeen aktiivisesti rikkomaan niitä.

Omalla kohdallani yksi vahvimmista tunnelukoista oli uhrautuminen, mikä johtui siitä, että olin kasvanut pistäen muiden tarpeet omieni edelle.

Tunsin syyllisyyttä jos sanoin ei tai priorisoin omia halujani ja ettei minua arvostettu jos joskus tein niin. Enkä missään nimessä osannut pyytää apua.

Toinen vahvimmista tunnelukoistani oli vaativuus, mikä taas johtui siitä, että uskoin lapsena kotona vallinneiden ongelmien katoavan minun onnistumisten myötä ja itselle asettamieni kovien tavoitteiden saavuttaminen antoi minulle hallinnan tuomaa turvan tunnetta.

Kirjoitin omien tunnelukkojen tunnistamisen jälkeen auki lapsuuden tilanteet, joissa kyseessä oleva tunne oli saanut alkunsa ja joissa se oli kerta toisensa jälkeen vahvistunut.

Hellyys, jota koin omaa sisäistä lastani kohtaan noiden kirjoitus hetkien aikana, kulki lämpimänä aaltona koko kehoni läpi ja nosti kyyneleet, joita olin monen kymmenen vuoden ajan pidätellyt sisälläni, pintaan.

Lopuksi kirjoitin nuo samat tilanteet auki myös vastuullisen aikuisen näkökulmasta kuvaillen sitä, miten olisin kaivannut tulleeni huomioiduksi noissa hetkissä.

Päivä kerrallaan sain muutettua itsessäni jotain, mihin en aiemmin ollut edes osannut kiinnittää huomiota ja mikä vaikutti päivittäin niin omaan suhtautumiseeni itseäni ja elämää kohtaan kuin läheisiin suhteisiini.

Keväällä 2021 pistin myös koko perheeni tekemään kyseisen testin ja oli helppoa nähdä yhteys minun ja tyttäreni tunnelukkojen välillä.

Kun olin päässyt yli siitä syyllisyyden tunteesta, että olin tiedostamattani ylipäätään aiheuttanut tunnelukkoja omalle lapselleni, pystyin keskittymään siihen, että ainakin tuossa hetkessä kohtasimme ne yhdessä ja teimme asialle jotain paljon aiemmassa vaiheessa elämää kuin omassa tapauksessani.

Kävin myös tuohon aikaan mummoni kanssa aiheesta keskustelua ja totesimme meillä olevan varsin samat tunnelukot ja mietin, kuinka paljon äidilläni oli vastaavasti ollut samoja tyttäreni kanssa.

Niin kuin traumat, haitalliset tavat ja uskomukset myös tunnelukot siirtyvät sukupolvelta toiselle kunnes joku pysähtyy niiden äärelle ja katkaisee niiden kierteen.

Kirjoitin Tunne lukkosi kirjan inspiroimana myös kirjeen omille vanhemmilleni ilman minkäänlaista sensuuria sekä kirjeen kummaltakin heistä sellaisesta näkökulmasta, mitä olisin toivonut heidän sanoneen minulle ja pystyin tuon hetken jälkeen päästämään taas monesta asiasta irti.

Ajatus siitä, että erilaisten vahvojen tunteiden vallassa käyttäydymme lapsen tavoin, auttoi minua myös ymmärtämään montaa kokemaani tilannetta ja antamaan vanhemmilleni anteeksi.

Niin kuin olen moneen kertaan aiemmin todennut, henkilökohtaisen elämäkerran kirjoittaminen on sekä terapeuttinen matka sinulle itselle kuin läheisillesi minkä lisäksi se auttaa tulevia sukupolvia ymmärtämään omaa polkuaan syvemmin.

Siksi kehoitankin sinua tarkastelemaan elettyä elämääsi myös tunnelukkojen tasolla.

Kaikkea ei tietenkään tarvitse laittaa osaksi varsinaisia muistelmia mutta mitä rehellisemmin kokemuksista ja tunteista uskallat avautua sitä voimakkaammin sen lukijat pystyvät kokemaan yhteyttä kanssasi.

Lisäksi ajatus siitä, ettei sinulla ole mitään salattavaa itseltäsi tai läheisiltäsi on varsin vapauttava ja auttaa sinua olemaan entistä kokonaisvaltaisemmin nykyhetkessä läsnä.

Kerrataanpa vielä:

1. Tee tunnelukkotesti.

2. Kirjoita sen kautta mieleesi nousseita lapsuuden tilanteita sekä omasta että niissä olleiden aikuisten näkökulmasta.

3. Kirjoita myös siitä, miten olisit toivonut paikalla olleiden aikuisten käyttäytyneen.

4. Liitä näitä tekstejä osaksi elämäkertaasi.

Antoisia ja avartavia kirjoitushetkiä!

"Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡