Miksi panostaa yksityiskohtiin elämäkertaa kirjoittaessa?

Se, mihin milloinkin kiinnitämme huomiota riippuu varsin monesta asiasta. Kuinka väsyneitä olemme, kuinka monen asian välillä huomiomme tilanteissa jakautuu ja mitä elämässämme, ylipäätään sillä hetkellä tapahtuu.

Tiedämme varmasti kaikki sen tunteen, kuinka väsyneenä tuntuu siltä kuin kävelisi tiheässä sumussa. Kaikki kapasiteetti menee paikasta a paikkaan b pääsemiseen sekä pakollisten asioiden hoitamiseen. Paljon menee tuossa tilassa ohi ja unohtuu lähes samantien.

Eikä ihme, sillä väsyneenä emme pysty mihinkään ylimääräiseen. Sama pätee tilaan, jossa olemme stressaantuneita, ylikuormittuneita tai surullisia.

Ja tällöin onkin entistä tärkeämpää ottaa itselleen ja omalle hyvinvoinnille aikaa, saada ajatuksia oman pään sisältä ulos ja huomiota kiinnitettyä siihen, mikä on hyvin ja mitä kaikkea kaunista ympäriltämme löytyykään. Vaikka ja varsinkin silloin kun sille ei tunnu olevan lainkaan aikaa tai energiaa.

Yhtälailla saatamme kävellä monen kauniin, huomion arvoisen yksityiskohdan ohi huomiomme ollessa korvissamme kuuluvassa musiikissa, päässämme pyörivässä asiassa tai siinä, kuinka kylmä tai lämmin on tai kuinka paljon selkäämme sattuu.

Ja välillä onkin tarpeellista sulkea silmät omasta ympäristöstä ja antaa musiikin viedä mennessään tai pysähtyä kuuntelemaan, mitä kehomme meille yrittää viestittää. Kunhan teemme tämän tiedostaen.

Lisäksi se minkälaista elämänvaihetta elämme vaikuttaa suuresti siihen, mihin kiinnitämme huomiota ja mitä muistamme tilanteista myöhemmin.

Juuri äidiksi ensi kertaa tullut näkee maailmaa hyvin erilaisten linssien läpi kuin itsenäistymisen ensiaskelia ottava teini.

Ihminen, joka kantaa rahahuolia harteillaan katsoo kaupassa varsin eri asioita kuin henkilö, jonka ei ole koskaan tarvinnut vertailla tuotteiden hintoja ja jonka viikkobudjetti ei mene uusiksi jos pitää yllättäen ostaa lapselle uudet kengät hajonneiden tilalle.

Kaksi ihmistä saattaa kulkea joka aamu lähes saman reitin kotoa töihin ja kuvailla tuota matkaa aivan eri tavalla. Toinen muistaa rakennuksien värien lisäksi minkälaiset ovenkahvat niissä on ja tunnistaa monta tuttua samassa rytmissä elävää kasvoa kun toisen mielessä on päälimmäisenä ahdistus aamuruuhkasta tai tunne kiireestä.

Kaksi ihmistä voivat muistaa samasta konsertista aivan eri asiat. Toiselle ilta on ollut kenties yksi elämän parhaista ja hän voi kuvailla hyvinkin yksityiskohtaisesti esiintyjän asukokonaisuutta, minkä lavalla loistaneet valot toivat upeasti esiin. Toinen saattaa lähteä konsertista jotain menetettyä henkilöä ajatellen ja yksinäisyyttä tuntien muistaen vain muutaman illan aikana esitetyn kappaleen.

Kaksi ihmistä voivat kokea saman tilanteen täysin vastakkaisilla tavoilla. Toinen voimaantua ja toinen ärsyyntyä samoista sanotuista sanoista. Toinen saada uskoa toisen epätoivon vahvistuessa. Toinen muistaa, mitkä kengät kaverilla oli jalassa toisen ollessa epävarma siitä, keitä hänen ympärillään ylipäätään koko tilanteessa oli.

Siksi se, miten ja mitä juuri sinä muistat elämästäsi on niin arvokasta ja tekee jokaisen elämäkerrasta niin uniikin ja mielenkiintoisen.

Kertomasi yksityiskohdat ovat niitä, jotka kertovat sinusta kenties eniten ja auttavat niitä, jotka muistelmiasi lukevat pääsemään niin lähelle sinua kuin mahdollista.

Minun ja veljeni kuvaus lapsuudenkodistamme on varmasti monella tapaa pintapuolin sama mutta se, mitä tapahtumia ja tunteita sitä muistellessa kummallekin nousee pintaan onkin täysin eri asia.

Läheisen elämäkertaa lukiessa haemme häneen sekä omiin juuriimme yhteyttä. Etsimme pieniä tiedonjyväsiä, joita kantaa mukanamme lopun elämää pystyen palata niiden pariin kun kaipaamme selitystä, turvaa, lohtua tai toivoa.

Ja usein se, mitä lukiessamme ensimmäisenä nappaamme itsellemme onkin jokin yksityiskohta, mihin syystä tai toisesta sillä hetkellä samaistumme.

Toki tieto siitä, mitä koulua mummi kävi tai missä fafa aikoinaan työskenteli antaa jonkinlaista kuvaa mutta tarina siitä, kuinka mummin piti kävellä joka aamu lähes tunnin matka metsän läpi päästäkseen koululle tai kertomus sinisestä taulusta täynnä abstrakteja värikkäitä kuvioita, minkä fafa oli ostanut Stockmannilta saatuaan ensimmäisen ylennyksen, tarjoaa enemmän pintaa, mihin tarttua.

Itse kuljin pitkään autopilotilla varsin kapeat linssit päässä paikasta toiseen ja vasta kun aloin kirjoittamaan tajusin, kuinka huonosti osasinkaan tiettyjä paikkoja tai tilanteita kuvailla. Onneksi tätäkin taitoa pystyy harjoittamaan.

Nykyään tarkastelen paikkoja ja tilanteita ensin ääriviivojen ja sitten yksityiskohtien kautta ja sen jälkeen vielä mietin, miksi mahdoin juuri niihin asioihin kiinnittää huomiota. Joskus osaan vastata heti, joskus vasta jonkin ajan kuluttua ja joskus pohdinta jää muhimaan jonnekin alitajuntaan.

Tätä lähestymistapaa hyödynnän myös Kertomusten ketju - konseptissa käytettävässä menetelmässä.

Ensin keskitytään kuvailemaan eri paikkojen tai tapahtumien ääriviivoja ja sitten etsitään niistä pieniä yksityiskohtia.

Mummolan seinällä roikkunut enkelitaulu kultaisine reunuksineen tai kesäisillä automatkoilla sisarusten kanssa yhdessä lauletut laulut takapenkillä.

Ja viimeiseksi vielä tarkastellaan mahdollisimman monen aistin kautta kuvatun yksityiskohdan herättämiä tunteita.

Näin päästään pintaa syvemmälle. Näin päästään niiden herkullisimpien kertomusten äärelle. Näin päästään niihin tarinoihin käsiksi, joiden kautta nekin tulevat sukupolvet, joita emme ehdi tavata saavat tutustua meihin niin henkilökohtaisella tasolla kuin mahdollista.

Ja opimme tietenkin itsestämme matkan varrella lisää.

Neuvon sinua siis tarkastelemaan kirjoittamaasi tekstiä pienen kyselyiässä olevan lapsen innolla. Kysy tasaisin väliajoin ainakin kolmesta kirjoittamastasi asiasta mahdollisimman monta mitä ja miksi kysymystä ja herättele niiden avulla oman elämäsi kauniit yksityiskohdat esiin.

Kehotan myös välillä vain kirjoittamaan ylös sitä, mitä ympärilläsi tapahtuu ja pureutumaan nimenomaan tilanteiden yksityiskohtiin. Sellaisiin, mihin juuri sinun huomiosi kiinnittyy.

Kun suuntaat aktiivisesti huomiotasi enemmän sinua ympäröivään maailmaan olet enemmän hetkessä läsnä ja pian ihmettelet, miten monen asian ohi olet ennen onnistunut kulkemaan. Huomaat erilaisia yksityiskohtia useammin ja sitä kautta niistä tulee myös luonnollinen osa elämäkertaasi.

Kerrataan vielä..

MIKSI yksityiskohtiin kannattaa panostaa elämäkertaa kirjoittaessa?:

• Ne antavat kertomuksiisi syvyyttä ja tuovat tarinoihisi samaistumiskohtia.
• Se, mihin juuri sinä olet elämäsi aikana kiinnittänyt huomiota on se, mikä tekee elämäkerrastasi juuri sinun näköisen ja siksi niin arvokkaan ja mielenkiintoisen.
• Yksityiskohdat on niitä tiedonjyväsiä, mitä tulevat sukupolvet eivät mistään muualta saa käsiinsä.

MITEN saada yksityiskohtia osaksi omaa elämäkertaa?

• Kuvaa ensin jonkin asian ääriviivoja, sitten yksityiskohtia ja pohdi vielä, miksi mahdoit juuri niihin asioihin kiinnittää huomiota.
• Lue tekstiäsi tasaisin väliajoin kysyen mahdollisimman paljon mitä ja miksi kysymyksiä.
• Ota tavaksi välillä vain kirjoittaa, mitä ympärilläsi tapahtuu ja opettele sen avulla näkemään elämässäsi olevia kauniita yksityiskohtia.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡