Omin sanoin kerrotun elämäkerran voima

Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa sinun näkökulmaasi ei ole otettu huomioon tai sinun tarpeesi on yksinkertaisesti sivuutettu?

Tai tilanteeseen, jossa et ole voinut toimia haluamallasi tavalla sen turvattomuuden vuoksi ja toivonut myöhemmin pystyneesi toimimaan siinä toisin?

Tai ehkä vanhempana ja viisaampana käsittelesit tiettyjä tilanteita nyt hyvin eri tavoin mutta et ole koskaan saanut mahdollisuutta käydä niitä läpi ja kertoa omaa versioita tapahtuneista.

Voimme varmasti kaikki samaistua tunteeseen siitä, ettei meitä ole joko kuultu tai ymmärretty oikein tai annettu mahdollisuutta selittää omaa kantaamme.

Omin sanoin kerrottu elämäkerta toimii tälle mainiona väylänä ja on monin tavoin puhdistava sekä voimaannuttava kokemus. Sen lisäksi, että taakka omilta harteilta kevenee saa myös takuun siitä, ettei tulevaisuudessa kenenkään tarvitse arvuutella tai turvautua pelkästään muiden versiohin tapahtuneista.

Välillä kyse voi olla siitä, että muut olettavat eivätkä joko ymmärrä tai halua kysyä. Välillä taas joku vahvoine mielipiteineen saattaa jyrätä päällemme niin suurella voimalla, ettei omille ajatuksille, tunteille ja mielipiteille jää tilaa ja joskus vain tarvitsemme aikaa prosessoida tapahtunutta.

Oli kyse sitten mistä tahansa, on tärkeää tulla kuulluksi haluamallaan tavalla.

Kun kirjoittaa henkilökohtaisen elämäkerran, on itsellä täysi valta siitä, mitä asioita haluaa nostaa esille ja millaisella volyymilla eikä kukaan voi estää, vääristellä tai keskeyttää sinua.

Kenties lapsuudessa vanhemmallasi oli tapana sanoittaa sinun tunteita tai selitellä käytöstä puolestasi etkä päässyt harjoittelemaan itsesi ilmaisemista. Tai ehkä kasvoit sisaruksen kanssa, jolle oli luontevaa ottaa tila haltuun sinun jäädessä taka-alalle.

Kenties olit pitkään työympäristössä, jossa esimiehesi pisti sanoja suuhusi ja tiesit olevan täysin turhaa edes yrittää kertoa omaa näkemystäsi. Tai ehkä olit joskus suhteessa, jossa oli vain helpompaa mukautua toisen tahtoon.

Kaikki kokemamme vaikuttaa siihen, miten omia itsejämme olemme missäkin vaiheessa elämäämme pystyneet olemaan.

Liialliset odotukset, haitalliset valta-asetelmat ja se, miten meidän sanoma on otettu vastaan on ainakin omalla kohdalla johtanut siihen, että kirjoittaisin mielelläni tietyt elämäni kohtaukset uusiksi.

Omin sanoin kerrotun elämäkerran kautta voit varmistaa, että tästä hetkestä eteenpäin kukaan muu ei kerro tarinaasi puolestasi!

Kun kirjoittaa epäreiluina kokemansa tilanteet auki on helpompi nähdä millaista kannustusta joko itseltä tai ympärillä olevilta olisi niissä kaivannut ja tehdä tarvittavia muutoksia välttyäkseen niiltä tulevaisuudessa.

Kun pääsee kertomaan oman näkökulman sellaisista tilanteista, jotka ovat jääneet vaivaamaan on helpompi olla itseään kohtaan armollisempi ja varmistaa, ettei kokemamme vääryydet vaikuta tietämättämme toimintaamme nykyhetkessä.

Olet sitten ollut liian kiltti tai vienyt muilta liikaa tilaa, kokenut joutuneesi ahdistetuksi nurkkaan tai pakotetuksi tilanteeseen, jossa et ole pystynyt puolustamaan itseäsi, henkilökohtaisessa elämäkerrassa pääset avaamaan itsesi lisäksi myös muille millaisia jälkiä nuo kokemukset ovat sinuun jättäneet.

Kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on avainasemassa siinä, kuinka sinut olemme itsemme kanssa. Tämä vaikuttaa tietenkin myös lähipiiriimme ja käsittelemättömät kokemukset ovat usein syy sukupolvelta toiselle siirtyvien traumojen takana.

Poikani, joka ei koskaan ehtinyt tavata isovanhempiaan saa kuulla vain minun versioni siitä, miksi he molemmat ajautuivat alkoholikierteeseen ja minä voin vain spekuloida sitä, miksi vanhempani käyttäytyivät kuten käyttäytyivät erotessaan.

Jos he olisivat ehtineet kirjoittaa omat muistelmansa, voisimme saada näihin meitä askarruttaviin kysymyksiin aivan uusia kulmia tarkastella niitä.

Minua ainakin lohduttaa ajatus siitä, että kun lapseni alkavat pohtia oman elämänsä tapahtumia, voivat he lukea minun versioni tapahtuneista. Ei olettaa, arvuutella tai turvautua muiden kertomaan.

Lisäksi ajatus siitä, että lapsenlapsenlapsenikin voivat tutustua minuun henkilökohtaisella tasolla ja juuri niin kuin itse haluan, lämmittää minua suuresti.

Omin sanoin kerrotun elämäkerran voima on kaksisuuntainen.

Se, että saa kirjoittaa itseä vaivaavat kokemukset auki voimaannuttaa suhdetta itsemme ja tämän lisäksi se auttaa tulevia sukupolvia ymmärtämään omaa historiaansa syvällisemmin, mikä taas keventää heidän harteilleen päätyvän taakan määrää.

"Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡