Elämäkerran kirjoittaminen eri aisteja hyödyntäen

Käyn nykyään monta kertaa päivän aikana eri aisteja läpi.

Keskityn olemaan hetkessä läsnä ja tarkkailemaan sitä, mitä kuulen, näen, tunnen ja haistan. Teen tätä aamuisin viedessäni poikaani kouluun, ollessani matkalla illan treeneihin ja luoviessa tietäni täydessä kaupassa yhteistyöhaluttoman kahdeksan vuotiaan kanssa, joka ei voi käsittää, miksi en ole hoitanut ostoksia sillä aikaa kun hän on ollut koulussa.

Joka aamu pysähdyn fiilistelemään sitä, kuinka saan asua Lissabonissa, missä kuuluu läpi vuoden lintujen laulu. Joka aamu pysähdyn hetkeksi ihailemaan eteeni avautuvaa maisemaa, mitä kuvittaa pastellinväriset talot ja niiden takana kimalteleva meri. Joka aamu vedän syvään henkeä ja tarkastelen, mitä tuntemuksia nousee pintaan ja mitä kehoni haluaa minulle viestiä.

Kun tietoisesti aktivoimme eri aisteja päivittäin, näemme myös ympäröivää maailmaa laajempien linssien läpi. Tämä pätee tietenkin myös oman elämän muistelussa.

Saamme käytyä elettyä elämää läpi laajemmalla spektrillä sekä kirjoitettua tapahtumia auki eri näkökulmista sekä yksityiskohtaisemmin. Ja mitä yksityiskohtaisempaa tekstimme on, sitä helpompi siihen on samaistua sekä saada luotua lukijalle tunne siitä, että hän olisi itse ollut kyseisissä tilanteissa paikalla.

Helposti kuvailemme asioita lähinnä näköaistin ja toiminnan kautta. Kerromme vaikka mummolasta keskittyen siihen, mitä oli missäkin ja mitä meillä oli tapana tehdä siellä.

Niinpä kehotankin sinua seuraavan kerran kirjoittaessasi kuvailemaan valitsemaasi paikkaa erilaisten tuoksujen ja niiden pintaan nostamien muistojen kautta.

Itse muistan mummolan pihalla olleen pienen puron ja sen ummehtuneen tuoksun, Nivean aurinkorasvan tutun tuoksun ja ne lukuisat hetket, jotka vietin mummin takapihalla aurinkoa ottaen sekä tietenkin mummin leipomien korvapuustien ja pakkasesta naposteltavaksi sulattamien marjojen herkullisen tuoksun.

Voit myös keskittyä muistelemaan, mistä äänistä tuo paikka sinua muistuttaa.

Itselleni ensimmäisenä mieleen tulee lähellä olevalta jalkapallokentältä kantautuvat pelin henkeen kuuluvat huudot, naapurien hiljainen keskustelu aidan toisella puolella ja Salattujen elämien tunnusmusiikki.

Entä millä tavoin voit kertoa jonkin paikan sisustuksesta erilaisten kehon tuntemusten kautta?

Omassa mummolassani oli ainakin sellainen ihoon inhottavasti liimautuva nahkasohva, takapihalla jalkapohjia kesäisin polttava puinen laatoitus ja kylmä vessanpöntön kansi, jolle istahtaminen tuntui aina yhtä kirpaisevalta.

Kertomusten ketju - konseptissa käytettävässä menetelmässä lähestytään eri elämänvaiheita niin paikkojen, ihmisten ja tapahtumien kautta mutta keskitytään myös siihen, miten saadaan herätettyä jokaista kertomusta henkiin eri aistien kautta.

Jonkin äänen tai vaikka tietyn kappaleen kautta mieleen saattaa tupsahtaa jotain, mitä emme muuten tulisi edes ajatelleeksi.

Yksi tuoksu voi viedä meidät silmänräpäyksessä ajassa taaksepäin hetkeen, jonka luulimme jo unohtaneemme.

Lisäksi kannamme kehossamme lukuisia arpia ja muistoja, joita muut eivät näe ja joita, ilman niiden äärelle pysähtymistä, emme edes itse välttämättä tunnista.

Niinpä kehotan sinua kirjottamaan seuraavan kerran keskittyen ensin siihen, mitä ääniä, tuoksuja tai tuntemuksia liität valitsemaasi aiheeseen. Tai tarkastelemaan jo kirjoittamaasi tekstiä eri aistien kautta uudesta näkökulmasta.

Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi valitsemaasi paikkaan, tilanteeseen tai ajankohtaan, laita nauhuri päälle ja kerro, mitä mielen pinnalle tupsahtaa ja kirjoita sen jälkeen muistosi auki.

Jos kaipaat lisäksi matkasi tueksi selkeää kokonaisuutta, tutustu lisää Kertomusten ketju - verkkokurssiin.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡