6 keinoa, mitä hyödyntää elämäkertaa kirjoittaessa osa 1: Valokuvat, päiväkirjat ja koulutodistukset

Kun lähdet kirjoittamaan niin isoa kokonaisuutta kuin elämäkerta, voi edessä oleva työmäärä lamaannuttaa. Et tiedä, mistä aloittaa tai miten edetä ja lopulta et kenties saa aloitettua lainkaan.

Tähän onneksi auttaa valmiiksi mietityt selkeät kysymykset sekä suunnitelma, jota pitkin edetä askel askeleelta. Uusia muistoja ja kysymyksiä tulee mieleen sitä mukaan kuin kirjoittaa ja varsin pian huomaat omaavasi sellaisen kysymyspankin, jonka avulla voisit kirjoittaa vaikka kolme kokonaista kirjaa :)

Olen puhunut tästä myös aiemmissa blogiteksteissä minkä lisäksi voit käydä lataamassa itsellesi maksuttomat työkirjat matkasi tueksi.

Välillä saatat kuitenkin kaivata lisäksi erilaisia inspiraation lähteitä, joihin tukeutua matkasi varrella kun eri paikkojen, tilanteiden ja ihmisten kuvailu tuntuu haasteelliselta.

Tai joskus sinun voi olla vaikea päästä kiinni tiettyyn aikakauteen koska siitä on kulunut niin pitkä aika ja kaipaat muistutusta tuosta hetkestä ja omasta sen aikaisesta ajatusmaailmasta. Tai ehkä haluat vain lisätä elämäkertasi osaksi jotain mielenkiintoista ja eri tavoin elettyä elämääsi kuvailevaa.

Tässä kahden tekstin blogisarjassa jaan kanssasi, mitä kaikkea voit hyödyntää elämäkertaa kirjoittaessa ja olen koonnut avuksesi kuusi keinoa, joista nyt avaan kolmea ensimmäistä.

1. Valokuvat

2. Päiväkirjat

3. Koulutodistukset, -vihkot, -kuvat

4. Paikoissa vierailu

5. Mailit, facebook, whatsapp yms.

6. Keskustelut läheisten kanssa

Vanhojen valokuvien läpikäyminen voi viedä aikaa mutta on varmasti antoisaa ja ajatuksia herättävää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ei turhaan ole sanonta, joka on kulkeutunut sukupolvelta toiselle.

Olet sitten henkilö, jonka valokuvat on pölyttymässä varastossa tai tyyppinä sellainen, joka on järjestänyt kaiken albumeihin vuosien, tapahtumien ja henkilöiden mukaan kuten Frendien Monica (ja minä, heh), saat varmasti valokuvien avulla herätettyä lukuisia tarinoita osaksi elämäkertaasi.

Voit käydä niitä läpi joko kronologisessa järjestyksessä tai sitä mukaan kun tulet elämäkertasi kanssa pisteeseen, jossa kirjoittaminen hieman tökkii. Suosittelen valitsemaan yhdestä elämänvaiheesta kolme valokuvaa, jotka puhuttelevat sinua eniten.

Kirjoita sitten jokainen valokuva mahdollisimman tarkkaan auki. Ketä kuvassa on? Mikä on suhteesi näihin henkilöihin? Missä kuva on otettu? Miksi olit siellä? Miksi kuva otettiin? Kuka sen otti? Mitä tapahtui juuri ennen ja jälkeen kuvan ottamista? Mitä kuvassa on sellaista, mikä kuvastaa tuota aikaa? Miksi kuva on sinulle tärkeä?

Kirjoita myös itsellesi muistiin mitä muita muistoja tuo kuva tuo pintaan sekä millaisia tuntemuksia se sinussa herättää ja näin saat taas lisää itsellesi aiheita, mistä ammentaa kysymyksiä valmiiksi.

Voit säilyttää nämä matkasi varrella keräämäsi kuvat lähellä työskentelypistettäsi, jotta voit aina tarvittaessa palata niiden pariin, fiilistellä niitä ja hakeutua niiden avulla oikeaan tunnelmaan. Ja halutessasi liittää, joko osan tai kaikki valitsemasi kuvat, osaksi lopullista kirjaa :)

Vanhat päiväkirjat on kenties ilmiselvin keino, mitä hyödyntää elämäkertaa kirjoittaessa mutta ongelma nousee esiin siinä vaiheessa jos sellaisia ei ole olemassa. Päiväkirjoista pystyt ammentamaan paremmin kuin mistään sen hetkisiä tuntemuksia ja ajatuksia sekä halutessasi ottaa suoria näytteitä osaksi kirjaa.

Jos sinulla ei kuitenkaan ole ollut tapana kirjoittaa päivittäin, viikoittain tai edes muutamaa kertaa vuodessa, ei hätää.

Löytyykö sinulta vanhoja kalentereita? Itse ainakin päivitin pitkään omaa kalenteria kuin pienimuotoista päiväkirjaa ja kirjasin sinne pakollisten menojen lisäksi myös kaikki kivat tapahtumat. Ja vaikka kalentereissasi ei olisi mitään “ylimääräistä”, palauttavat ne nopeasti ajatukset siihen arkeen,

jota milläkin hetkellä elit.

Voit etsiä selkeiden aiheiden kuten työ, harrastukset, lomat ja juhlat lisäksi vastauksia kysymyksiin kuten: Missä minulla oli tapana käydä tuohon aikaan syömässä? Mitä sarjaa katsoin tai mitä kirjaa luin työpäivän päätteeksi? Millainen sää tuona keväänä oli? Mikä oli arkeni henkireikä? Ketä ihmisiä elämässäni oli aktiivisesti läsnä?

Kalentereista saat itsellesi kasan paikkoja, joista kertoa ja paikat taas pitävät aina sisällään ihmisiä ja ihmisten mukana avautuu jälleen lisää tarinoita. Kalentereiden avulla pääset myös kiinni tuon hetkiseen rutiiniisi sekä siihen, missä kuljit päivän aikana ja mitä sinulla oli tapana tehdä.

Jos sinulta ei löydy päiväkirjoja eikä kalentereita, voit aina kuvitella itsesi tiettyyn elämäsi ajanjaksoon ja kirjoittaa kuvitellen, mitä vaikka 14- vuotias sinä olisit kirjoittanut päiväkirjaan?

Mitä huolia ja unelmia sinulla silloin oli? Missä kävit kavereiden kanssa? Kenen kanssa ylipäätään vietit aikaa? Millainen tyyli sinulla oli? Mikä oli muotia? Mikä oli sinulle tärkeää?

Tai sukeltaa sen juuri ensimmäiseen asuntoonsa muuttaneen nuoremman itsesi pään sisään ja kirjoittaa hänen näkökulmastaan: Mistä iloitsit tuolloin? Mikä sinua pelotti? Mitä päivittäisiin rutiineihisi kuului? Mitä uudesta ympäristöstäsi löytyi?

Ja viimeinen keino, jonka jaan tällä erää on vanhojen kouluvihkojen, -kuvien ja todistusten läpikäyminen. Ehkä vanhempasi säästivät kaiken ja olet itsekin säästänyt jotain tai sinulta ei löydy yhtäkään tarina- tai reissuvihkoa kellarista. Luultavasti sinulta löytyy kuitenkin vähintään vanhoja luokkakuvia, joiden avulla saat palautettua mieleesi ensinnäkin sen, ketä luokallasi oli mutta myös: Kenen kanssa vietit aikaa koulussa? Mitä teitte välitunneilla? Mitä opiskelitte yhdessä, mitä teitte liikunnassa tai missä kävitte retkillä?

Todistusten avulla taas voit muistella: Mistä aineista pidit ja mistä et? Mikä oli sinulle vaikeaa ja mikä helpompaa? Kenen opettajan kanssa tulit toimeen ja kenestä et juuri välittänyt? Millaisia joulu- ja kevätjuhla muistoja sinulta löytyy?

Kouluvihkoista löytyvien vastausten ja tarinoiden avulla pääset kenties kaikista lähimmäs tuon hetkistä ajatusmaailmaasi ja voit jopa kopioida jonkun kertomuksen osaksi elämäkertaasi kuvaamaan entistä tarkemmin sitä, millainen olit tietyssä iässä.

Haet inspiraatiota sitten valokuvien, päiväkirjojen, kalentereiden tai kouluun liittyvien tietojen avulla, toivotan sinulle lämpimiä hetkiä oman eletyn elämän muistojen parissa.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡