Yksi suurimmista esteistä omien muistelmien kirjoittamiselle on rajoittava uskomus siitä, ettei osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin.

Olemme tottuneet ajattelemaan että toiset meistä osaavat kirjoittaa kun taas toiset eivät samalla tavalla kuin miellämme jotkut vaikkapa hyviksi laulajiksi tai tanssijoiksi.

Kuitenkin kuka vain voi oppia laulamaan teknisesti oikein ja jokaisella meistä on oma luontainen tapamme liikkua musiikin tahdissa. Usein vain keskitymme liikaa siihen, mitä muut ajattelevat ja vertaamme itseämme toisiin.

En väitä että kuka vain voi oppia laulamaan kuten Celine Dion tai tanssia Oopperan päänäyttämöllä mutta omien muistelmien kohdalla sinun ei tarvitsekaan yltää jonkun palkitun kirjailijan tasolle.

Se, miten sinä kirjoitat riittää.

Toiselle jonkin simppelin kirjoitustekniikan haltuunotto voi olla juuri se, mitä kaipaa tuekseen päästäkseen alkuun kun taas toiselle kaikki tekninen voi olla vain esteenä. Silloin onkin parempi keskittyä oman luontaisen flow:n löytämiseen opetellen arvostamaan sitä itselle ominaisinta tapaa kirjoittaa. Tai ehkä tarvitset jotain näiden kahden välimaastosta.

Lisäksi sillä, kuinka paljon olet elämäsi aikana kirjoittanut tai kuinka paljon olet siitä nauttinut on suuri vaikutus siihen, miten näet itsesi kirjoittamassa omia muistelmia.

Luitko paljon lapsena, oliko sinulla tapana kirjoittaa päiväkirjaa tai omia tarinoita? Kuinka paljon sinua kannustettiin kirjoittamaan tai mihin sävyyn kotonasi puhuttiin kirjailijoista?

Jos sinun pitäisi nyt kuvailla kirjailijaa tuleeko mieleesi jokin stereotyyppinen karaktääri vai näetkö moniulotteisen hahmon, joka voi myös muokkaantua sinulle samaistuttavaan muotoon?

Kun olemme päästäneet irti siitä, millainen on “oikea” kirjailija ja opetelleet arvostamaan omaa luontaista tapaamme tuottaa tekstiä, tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa sekä rutiini.

Mitä enemmän kirjoitat, sitä vaivattomammaksi se muuttuu.

Päästäksesi alkuun voit aloittaa kirjoittamalla sanapötköä viiden minuutin ajan, eli kirjoittaa pysähtymättä vain kaikkea, mitä mieleesi ensimmäisenä tulee:

"Korkea vihreä puu ja ikkunan läpi tunkeutuvat auringon säteet olkapäällä. Tuulen liikuttamat lehdet ja pesukoneen tasainen hurina. Erilaiset kuviot ja tyhjä lautanen. Risti-istunta, syvä hengitys, pörräävä ötökkä. Yhteen purrut hampaat. Varjot. Pään rapsutus ja ohikulkeva sauvakävelijä".

Kun olet päässyt vauhtiin aseta itsellesi aika- tai lausetavoite ja pidä siitä kiinni. Ala sen jälkeen kirjoittamaan selkeästi rajatusta aiheesta niin kuin kertoisit tuota tarinaa ystävällesi.

Ainakin itse luen mieluiten sellaisia elämäkertoja, joista välittyy sen aitous. Liian koristeelliset sanakoukerot ja liian kieliopillinen teksti jättää helposti varsin kylmäksi.

Kun kirjoitat niin kuin kertoisit asiaa ystävällesi, elämäkerrasta tulee sinun näköinen ja helposti lähestyttävä. Lukijalle tulee tunne siitä, että kertoisit elämästäsi juuri hänelle.

Kerrataanpa vielä..

- Unohda kaikki mielikuvasi siitä, millainen on “oikea” kirjailija sekä siitä, että vain jotkut osaavat kirjoittaa.

- Jokainen on tarpeeksi hyvä kirjoittamaan oman elämäkertansa ja on vain parempi että kirjoitat sinulle luontaisimmalla tavalla enempiä miettimättä, jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman sinun näköinen.

- Löydä sinulle sopiva tapa ja rutiini.

Jos kaipaat matkasi tueksi jotain selkeää kokonaisuutta, tutustu lisää Kertomusten ketju - verkkokurssiin!

Kurssiin sisältyy valmiiden tehtävien lisäksi ohjaajan tuki, mikä tekee omien muistelmien valmistumisesta varsin vaivatonta. Ohjaaja (eli minä🙋🏼‍♀️) johdattelee lempeästi lisäkysymysten avulla eteenpäin, auttaa pysymään aikataulussa sekä kirjoittaa varsinaisen tekstin puolestasi, jolloin voit keskittyä vain oman elämäsi muisteluun kysymyksiin vastaten.

"Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡