Milloin kirjoittaa elämäkerta?

Saatko itsesi usein kiinni ajattelemasta “sitten kun”? Sitten kun on enemmän aikaa. Sitten kun työtilanne helpottaa. Sitten kun elämä ei ole niin hektistä. Sitten kun on enemmän voimavaroja.

Mitä jos ajattelisitkin sitä, miten saat tehtyä itsellesi enemmän aikaa? Miten voit helpottaa työtilannettasi? Miten voit tehdä elämästäni vähemmän hektistä? Miten voit lisätä voimavarojasi?

Meillä on helposti tapana siirtää hyvinvointiimme liittyviä asioita to do - listalla alaspäin sellaisten asioiden tieltä, mitä olemme tottuneet ajattelemaan pakollisina.

Toki elämässämme on paljon asioita, mitä on pakko tehdä. Mutta kyllä sieltä löytyy myös paljon sellaista, mitä voisimme lykätä tai poistaa kokonaan. Kunhan vain priorisoimme eri näkökulmasta.

Itse ajattelin joskus, että minun on pakko siivota kerran viikossa, osallistua kaikkeen, mihin minut on kutsuttu ja että tarvitsen latautuakseni pari tuntia aikaa Netflixin äärellä sen jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan.

Olen luopunut noista virheellisistä ajatuksista kauan sitten ja matkan varrella muustakin sellaisesta, mikä on vain luonut kiireen tuntua tähän muutenkin niin hektiseen elämään.

Tilalle on laskeutunut niiden asioiden nostaminen etusijalle, jotka tekevät minut onnelliseksi ja lisäävät voimavarojani eivätkä vain kuluta niitä sekä ajatus siitä, mitä tekisin jos tämä olisi viimeinen päiväni tässä todellisuudessa.

Joku voi ajatella tämän olevan varsin masentava tapa nähdä elämää mutta ainakin omaani se on vain ja ainoastaan kirkastanut.

Ajatus siitä, etten ehkä ole täällä enää ensi viikolla tai ensi vuonna helpottaa huomattavasti asioiden arvojärjestykseen laittamista sekä hetkestä nauttimista.

Elämä tuntuu merkityksellisemmältä ja sen sijaan, että etsii jatkuvasti henkireikiä kaiken pakollisen keskellä voikin hoitaa kaiken oikeasti pakollisen hyvin mielin ja hyvällä energialla koska on panostanut niihin asioihin, jotka tukevat omaa hyvinvointia sen sijaan, että jättää ne toistuvasti taka-alalle ja ”sitten kun” listalle.

Niinpä jos sinulla on halu ja aikomus jättää jälkeesi elämäkerta suosittelen aloittamaan sen nyt.

Nyt kun olet vielä täällä koska emme koskaan tiedä huomisesta.

Nyt ja pystyt samalla tallentamaan tämän hetkistä ajatusmaailmaasi ja elämäntilannettasi osaksi muistelmiasi.

Nyt ja voit käydä sen pohjalta keskusteluja, jotka vievät sinua entistä lähemmäs omia lapsiasi ja läheisiäsi.

Aloita nyt ja kirjoita vaikka ”sitten kun" toinen osa.

Itse ainakin lukisin enemmän kuin mielelläni oman äitini muistelmat vaikka hänen jokaiselta eletyltä vuosikymmeneltä erikseen.

Ja jos ajattelet kuinka hienoa olisi lukea oman äidin elämänkerta nyt kun hän ei enää ole täällä niin mietipä kuinka upeaa olisi sekä lukea se, että pystyä käymään sen herättämistä ajatuksista keskustelua hänen kanssaan. Niinpä.

Käy lataamassa itsellesi Kertomusten ketju- konseptin maksuttomat työkirjat avuksi ja aloita niiden avulla matalalla kynnyksellä jo tänään.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡