"Haluan kyllä kirjoittaa elämäkerran kunhan minulla on siihen aikaa ja energiaa”.

“Enhän minä muista tarpeeksi asioita tai osaa kirjoittaa”.

“Eihän minun elämä nyt niin mielenkiintoinen ole ollut. Kuka minun muistelmani haluaisi lukea”?

Tunnistatko itsesi jostain näistä lauseista? Minä ainakin olen syyllistynyt jossain vaiheessa elämääni lähes jokaiseen.

Elin pitkään elämää, jossa kiire ohjasi arkeani ja siirsin jatkuvasti to do - listalla hyvinvointiini liittyviä asioita aina vain alemmas jonkin “tärkeämmän” asian tieltä. En tuntenut muuta tapaa ja käytin tehokkuuttani sellaisiin asioihin, joista muut hyötyivät enemmän kuin minä.

Päiväni olivat täynnä ja energiani lopussa ja olin varma, että kirjoittamisen lisääminen omaan viikkoaikatauluun olisi täysi mahdottomuus..

..kunnes tein sen ja huomasin pakollisten asioiden kyllä hoituvan ja jaksamiseni itse asiassa lisääntyvän. Huomasin saavani itselleni energiaa sekä ajatuksille lisää tilaa kirjoittamisen myötä sen sijaan, että se olisi vienyt niitä.

Joitain vuosia sitten opin laittamaan kalenteriin myös kaikki ne kivat asiat, jotka halusin tehdä pakollisten asioiden lisäksi sekä pitämään niitä aivan yhtä tärkeinä, ellei jopa tärkeämpinä.

Sillä ottamalla aikaa itselleni, saan kaiken ei niin kivankin hoidettua paljon nopeammin ja pienemmällä kuormituksella.

Ja niin kuin kerroin aiemmassa blogitekstissä "Miksi tehdä kirjoittamisesta osa päivittäistä rutiinia?" aloin ymmärtämään, kuinka omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei voi olla pelkästään jotain “aivoja tyhjentävää”, vaikka toki tarvitsemme sitäkin.

Joten ota kalenteri käteesi ja merkkaa sinne yhden tunnin edestä aikaa seuraaville viikoille.

Se voi olla yksi hetki vaikka sunnuntai aamuisin tai viisitoista minuuttia joka ilta maanantaista torstaihin ennen nukkumaan menoa. Mikä ikinä sopii sinulle parhaiten.

Voit edetä täysin omassa tahdissasi sekä hyödyntää Kertomusten ketju- konseptin maksuttomista työkirjoista löytyviä kysymyksiä ja vastata niihin yksi kerrallaan.

Näin aika, energia eikä “enhän minä muista tai osaa kirjoittaa” ei enää ole syitä, joihin jäädä jumiin.

Mitä enemmän kirjoitat, sitä enemmän muistat. Sinun täytyy vain päästä alkuun. Lisäksi haluan muistuttaa että, se millä tavalla ja tyylillä sinulle on luontaisinta kirjoittaa on juuri se, mikä tekee elämäkerrasta sinun näköisen.

Nyt ei puhuta mistään kaunokirjallisuuden tekniikoiden hallitsemisesta tai kirjakielen opeista ja voit vaikka kirjoittaa ensin koko kirjan valmiiksi ja ensimmäisen version valmistuttua hioa sitä mielesi mukaan.

Kyseessä on jotain, mitä teet itsellesi sekä sukusi seuraaville sukupolville, ei suinkaan suuria lukijamääriä tavoitteleva best selleri.

Ja viimeiseksi jos ajattelet, että ketään ei kiinnosta sinun elämäsi kertomukset pyydän sinua pysähtymään hetkeksi ja miettimään omaa lähipiiriäsi. Tuleeko mieleesi ketään kenen elämäkertaa ET haluaisi lukea?

Niinpä. Joten aivan varmasti kaikki he, kenen kuvat päässäsi juuri vilahti, haluaisivat aivan yhtälailla lukea sinun ajatuksista ja kokemuksista.

Ja toisaalta moni sellainen asia, jota sinä pidät tylsänä tai mitättömänä voi olla valtavan mielenkiintoinen jollekin sukusi jäsenelle, joka lukee kirjaasi vaikka sadan vuoden päästä ja elää aivan toisenlaisessa todellisuudessa.

Asia kerrallaan eteneminen ja isojen projektien pilkkominen pieniin osiin madaltaa huomattavasti kynnystä viedä jokin asia käytäntöön.

Tämä pätee myös elämäkerran kirjoittamisessa. Yksi tunti viikossa on jo viisikymmentäkaksi tuntia vuodessa ja paljon parempi vaihtoehto kuin olla vuotta vanhempi ja edelleen vain haaveilla omien muistelmien kirjoittamisesta jonain päivänä.

Muutama vinkki ajan löytämiseen elämäkerran kirjoittamiselle kiireisen arjen keskellä:

1. Laita itsellesi kalenteriin hetket, joina aiot kirjoittaa. Varaa sen verran aikaa, että se tuntuu kevyeltä ja sellaiselta, josta pystyt pitämään kiinni.

2. Kirjoittamisesta kannattaa ensin tehdä osa päivittäistä rutiinia, jolloin kynnys siihen laskee. Lue lisää aiheesta aiemmasta blogitekstistä.

3. Kerro projektista jollekin läheisellesi ja lupaa hänelle tiettyyn päivään mennessä ensimmäinen osa luettavaksi.

4. Muista että ensimmäisen version ei tarvitse olla täydellinen! Se on kuitenkin paljon enemmän kun ennen kuin aloitit🧡

5. Hetkinä, joina et yksinkertaisesti saa itseäsi kirjoittamaan ota sanelin avuksi ja kirjoita sanelemasi teksti auki myöhemmin.

6. Käytä erilaisia keinoja herättääksesi luovuuden tai asettuaksesi oikeaan tunnelmaan. Jos olet vaikka varannut aikaa penkkaripäivästäsi kirjoittamiseen aamulla matkalla töihin etkä tunnu pystyvän sulkemaan julkisen hälinää pois häiritsemästä, laita kuulokkeet korviin ja sellainen biisi soimaan, joka vie sinut hetkessä tuohon aikaan.

Elämä on nyt emmekä koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu, joten kannustan sinua löytämään arjestasi tilaa niille asioille, jotka koet itsellesi tärkeiksi. Kunhan vain päätät aloittaa, pyörät alkavat kyllä rullaamaan!

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡