Meillä kaikilla on elämässä käännekohtia. Pienempiä ja suurempia. Onnellisia ja kivuliaita. Kauheita ja kauniita ja kaikkea siltä väliltä.

Noissa käännekohdissa voi olla vaikea löytää niille syytä tai selitystä ja joskus olemme kohdallemme osuvien käännekohtien tarpeellisuudesta niiden tapahtumahetkellä varsin eri mieltä kuin niitä myöhemmin tarkastellessa.

Mitkä on sinun elämän suuret käännekohdat? Miltä ne tuntui tapahtumahetkellä? Entä nyt? Mitä opit niiden kautta? Mitä menetit ja mitä toisaalta sait niiden ansioista?

Yksi oman elämäni suurimmista käännekohdista tapahtui elokuussa 2017. Olin onnistunut saavuttamaan paljon sellaisia ulkoisia asioita, mitä ajattelin tarvitsevani ollakseni onnellinen kunnes eräänä kauniina, kesäisenä maanantaina tiilet tuosta ulkoapäin rakennetusta linnakkeesta alkoivat murtua.

Tai oikeastaan ne lahosivat kertarysäyksellä ympäriltäni minut täysin yllättäen ja täysin vasten tahtoani. Menetin samana päivänä kumppanin sekä äidin enkä missään nimessä pystynyt näkemään tuolloin tapahtumissa pienintäkään valon pilkahdusta.

Nyt, lähes seitsemän vuotta myöhemmin, arvostan tuota käännekohtaa suuresti, sillä tuosta hetkestä alkoi oma matkani takaisin kohti itseäni. Vuosia olin purskuttanut eteenpäin taakse katsomatta minkään merkin kohdalle pysähtymättä ja mahdollisimman kauas omasta sisimmästä mahdollisimman kovalla vauhdilla edeten.

Ensin aikaa kului sen muistamiseen, mistä nautin ja mistä sain voimaa. Sitten aloin kirjoittamaan haahuillessani helteisessä New Yorkissa pitkin sen lukuisia puiston penkkejä ja tunsin oloni sana sanalta kevyemmäksi, vaikka olin pelännyt kirjoittamisella avaavani jotain sellaista, mikä voimallaan murskaisi minut alleen.

Sitten aloitin Kirjeitä elämälle - blogin, mistä sain myöhemmin myös toteuttaa tanssivideo sarjan ja kokea molempien kautta jakamisen sekä samaistumisen voiman. Ja lopulta olin valmis aloittamaan terapian, missä tunnelukkoja avattiin yksi kerrallaan hitaasti mutta varmasti.

Kaikkien näiden vaiheiden avulla lähestyin pistettä, missä voin luottaa siihen, että kaikki se, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen, löytyy sisältäni.

Millaisia eroja sinä olet kokenut? Onko sinut jätetty yllättäen? Oletko tuntenut olevasi hukassa ilman kumppania ja tämän kanssa yhdessä rakennettua elämää? Tai oletko toisaalta kokenut hetkiä, jolloin parisuhde tuntuu tukahduttavalta etkä pysty hengittämään vapaasti sen raamien sisällä?

Puolitoista vuotta sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja muutin kuopukseni kanssa Lissaboniin. Alkuun vain keräilin voimiani, opettelin irti vaativana pintaan puskevasta aikaansaamisen vaatimuksesta ja annoin luovuuden löytää tiensä luokseni.

Istuin puistoissa lukemattomia tunteja ja kirjoitin vailla päämäärää kunnes kaikesta siitä mitä tein, alkoi muodostua oma elämäkertani. Työstin kirjaa yksin kunnes sen ensimmäinen versio oli valmis ja annoin sen hermostuneena luettavaksi kahdelle parhaalle ystävälleni.

Tuota hetkeä voi kutsua yhdeksi elämäni viimeisimmistä käännekohdista sekä Kertomusten ketju - verkkokurssin siemenen istuttamiseksi.

Tuossa hetkessä minulle valkeni ulkopuolisen tuen sekä silmäparien hyöty ja moni asia alkoi loksahdella paikalleen, eikä suinkaan vain kirjani suhteen.

Yksin kirjoittaessa olin saanut myönnettyä monta asiaa itselleni ensimmäistä kertaa mutta vasta se, että jaoin nuo kertomukset jonkun muun kanssa, teki niistä monella tapaa konkreettisia.

Sellaisetkin asiat, joiden kanssa luulin olleeni sujut jo pidemmän aikaa, asettuivat kunnolla uomiinsa vasta tuon hetken jälkeen.

On eri asia kirjoittaa omaan päiväkirjaan ajatuksia kuin sanoa ne jollekin ääneen yhtälailla kuin on eri asia käsitellä jotain asiaa terapiassa kuin kirjoittaa se auki ja antaa jonkun itselle läheisen luettavaksi.

Ja toisaalta joskus meidän täytyy saada itse lukea jokin meille tapahtunut asia ennen kuin voimme kunnolla sisäistää sen.

Nyt tuota käännekohtaa tarkastellessa voin todeta, kuinka upealla tavalla asioita selkeyttävää oman elämän kertomusten auki kirjoittaminen on.

Kirjoitat, luet, korjaat ja kirjoitat uudestaan kunnes olet tarkastellut elämäsi tärkeimmät tapahtumat niin monesta näkökulmasta kuin mahdollista.

Kirjoitat ja ymmärrät kuinka eri asiat ovat vaikuttaneet toisiinsa ja löydät uusia tarkoituksia eri tapahtumille sekä niiden ajankohdille.

Kaiken tämän jälkeen on huomattavasti helpompi hengittää levollisesti nykyhetkessä, tietäen millaisia tarinoita haluaa tulevaisuudessa kertoa.

Jos kaikki yllä mainittu sai sinut vakuuttumaan oman elämäkerran kirjoittamisesta mutta sinulla ei ole aavistustakaan mistä aloittaa, käy lukemassa aiempi blogitekstini Miten kirjoittaa elämäkerta vaivattomasti ja ilman suurta ajallista panostusta ja lataamassa sekä maksuton 5 simppeliä tehtävää, jonka avulla aloittaa elämäkerta- että kertomusten ketju- konseptin menetelmä elämäkerran kirjoittamiseen- työkirja ja testaa matalalla kynnyksellä, miltä omasta elämästä kirjoittaminen tuntuu. Lupaan sen olevan vaivan arvoista!

Ja jos kaipaat hieman lisää motivaatiota tai aihe muuten vain kiinnostaa lue myös:

Miksi kirjoittaa elämäkerta, osa 1: Sukupolvelta toiselle.

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡