Miten kirjoittaa elämäkerta vaivattomasti ja ilman suurta ajallista panostusta?

Jokainen miettii jossain vaiheessa elämää sekä omia juuriaan että, sitä miten hänet tullaan tulevaisuudessa muistamaan. Puutteelliset tiedot oman suvun edeltäjistä harmittaa ja toive siitä, ettei oma jälkikasvu joudu tuskailemaan saman asian äärellä nousee pintaan.

Moni ajatteleekin jättävänsä merkittävimmän jälkensä tähän maailmaan juuri lastensa kautta mutta haluaa oman elämäkerran avulla tarjota myös jotain konkreettista, minkä äärelle palata pelkän muistin ja sukupolvelta toiselle siirtyvien kertomusten sijaan.

Lisäksi ne tulevat sukupolvet, joita ei ehdi edes tavata saavat elämäkerran kautta mahdollisuuden tutustua sinuun juuri sellaisella tavalla kuin itse haluat.

Elämäkerran kirjoittaminen kuitenkin helposti kaatuu joko ajatukseen ajan puutteesta, oman muistin epäilyyn tai hankkeen laajuuden aiheuttamaan lamaannuksen tunteeseen.

“Minulla on aikaa sitten eläkkeellä, sitten kun lapsenlapset on vanhempia tai sitten kun en ole mukana siinä ja tässä toiminnassa”.

“Enhän minä muista lapsuudestani mitään, muistan varmasti asioita väärin tai ei minulla ole tarpeeksi, mistä kirjoittaa”.

“En tiedä, mistä aloittaa tai miten edetä, elämäkerta vaatii laajan taustaselvityksen, mihin minulla ei ole aikaa eikä resursseja tai en minä osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin”.

Mieleen nousee helposti kuva kirjailijasta sulkeutuneena kaukaiseen mökkiin ja ajatus muun maailman ulos sulkemisesta kirjoitusprosessin ajaksi tuntuu omalla kohdalla joko ahdistavalta tai on töiden ja muiden velvollisuuksien ohella yksinkertaisesti mahdotonta.

Mutta..

Mitä jos kirjoitusprosessia ajattelisikin ottavansa askel askeleelta vain muutaman tunnin viikossa?

Mitä jos rajaisi kirjoitustehtävän aiheen ja siihen liittyvät kysymykset niin selkeiksi, että niihin pystyy vastaamaan lähes missä tilanteessa vain?

Millainen oli lapsuudenkotisi keittiö? Mikä oli lempiasiasi löytää jääkaapista? Mitä tuoksuja liität tuohon keittiöön? Millaiset verhot, ruokapöytä tai kenties kello siellä oli?

Mikä oli lapsena parasta kesäloman pitkissä automatkoissa? Joitko kenties aina colan makuista trip- pillimehua, laskitko kuinka monta punaista autoa tuli vastaan tai laittoiko isä aina tietyn albumin tai radiokanavan soimaan?

Miten ja missä opit pyöräilemään? Milloin tajusit joulupukin olevan oikeasti ukkisi? Minkä iltasadun, -laulun tai rukouksen äiti lausui aina ennen nukkumaanmenoa?

Selkeiden kysymysten avulla huomaat nopeasti sekä sen, että muistatkin yllättävän paljon että sen, kuinka uusia kysymyksiä ja aiheita pulpahtaa mieleen sitä mukaan kun vain kirjoitat.

Nuo esiin nousevat ideat kannattaakin kirjoittaa heti ylös, jolloin niistä voi vaivattomasti ammentaa itselleen seuraavan ja taas seuraavan kirjoitustehtävän.

Väitän, että tällä taktiikalla voit kirjoittaa vaikka täydessä ruuhkabussissa eikä ole suinkaan välttämätöntä tavoittaa jotain utooppista häiriötekijöistä vapaata luovuuden tilaa ja elämäkerta valmistuu tasaisen varmaan tahtiin, rennosti ja hyvinkin pienellä ajallisella panostuksella.

Lisäksi elämäkerran kauneus piilee siinä, että se perustuu täysin sinun kokemuksiin ja siihen, miten juuri sinä muistat tapahtuneet.

Ei faktatietoon, mitä varten täytyy toimia jonain oman elämän Sherlock Holmesina eri kokoisia kiviä ympäri käännellen tehdäkseen tarpeellista selvitystyötä jo ennen koko kirjoittamisen aloittamista.

Itse molemmat vanhemmat nuorena menettäneenä ainakin lukisin paljon mieluummin heidän ajatuksiaan, näkökulmiaan ja omin sanoin kuvailtuja kokemuksia kuin jotain faktatietoa siitä, missä he kävivät koulua ja millaisella menestyksellä.

Kuka oli heidän lempiopettaja ja mikä inhokkiaine? Keneen he olivat palavan ihastuneita yläasteella? Millainen oli heidän koulun juhlasali ja millaisissa koulun näytelmissä he olivat mukana? Joutuivatko he usein jälki-istuntoon ja miksi? Millainen oli heidän penkkaripäivä?

Millainen oli heidän rippikoulukokemuksensa? Missä he olivat ensimmäistä kertaa kesätöissä? Mitä he tekivät kahdeksantoista vuotissyntymäpäivänään? Millainen tyyli heillä oli kaksikymppisenä? Mitä musiikkia he kuuntelivat tai millä festareilla kävivät?

Mitä he ostivat ensimmäisenä ensimmäiseen omaan asuntoonsa? Millainen oli äitini synnytyskokemus? Minkä neuvon he antaisivat nyt parikymppiselle itselleen? Mitä arpia heidän kehoissaan oli ja millaisia tarinoita nuo arvet pitivät sisällään?

Luota siis siihen, että:

1. Se, miten sinä muistat asiat on se, mikä tekee elämäkerrasta juuri sinun näköisen, kiehtovan ja kultaakin arvokkaamman.

2. Tarpeeksi selkeällä aiheen rajauksella ja yksi kysymys kerrallaan muististasi alkaa kuoriutumaan kertomuksia sipulin tavoin, mistä ei koskaan tunnu kerrokset loppuvan.

3. Aika ei ole ongelma ja muutama tunti viikossa meiltä kaikilta kyllä halutessa löytyy.

Käy lataamassa itsellesi maksuton 5 simppeliä tehtävää, jonka avulla aloittaa elämäkerta työkirja ja testaa matalalla kynnyksellä miten helppoa kirjoittaminen valmiiden kysymysten avulla voi olla.

Lataa myös itsellesi maksuton Kertomusten ketju- konseptin menetelmä elämäkerran kirjoittamiseen työkirja, jonka avulla pääset kätevästi alkuun.

Lue myös nämä kaksi blogitekstiä, jotka keskittyvät siihen miksi jokaisen kannattaa kirjoittaa elämäkerta.

Miksi kirjoittaa elämäkerta, osa 1: Sukupolvelta toiselle

Miksi kirjoittaa elämäkerta, osa 2: Jakamisen voima

“Sukupolvien kertomusten jatkumon asialla”

Kiira Kilpiö🧡